Maakuntajohtaja Esa Halme ja tulevaisuus- ja innovaatiotyön johtaja Petri Räsänen istahtivat Suomi100-hengessä pohtimaan Pirkanmaan tulevaisuutta. Heidän tehtäviinsä kuuluu rakentaa keinoja, joilla maakuntamme suuntaa tulevaan.

Halme ja Räsänen toteavat melkein yksituumaisesti, että kun vuosi 2040 koittaa, Pirkanmaa erottuu avoimuudella. Se tunkee kaikille aloille. Kasvamassa oleva uusi sukupolvi on kypsä tähän. Sen asenne ja ajattelutapa ovat muutokseen sopivia.

Miesten ajatuksissa on silti viitisen vuotta sitten Tukholmassa pidetty think-thank. Maakunnan kehittäjien aivoriihi heitti silloin ilmaan ajatuksia uudenlaisesta Pirkanmaasta. Halme ja Räsänen olivat ideoimassa etujoukossa.

- Tässä kokouksessa kiteytyi ajatus agoramaanisesta maakunnasta. Toimimme yhdessä, hoidamme yhteisiä asioita, samaan suuntaan. Koulut tulevat avaamaan rajojaan ja purkavat erilaisia sidoksia. Maakunta pyrkii siis pois sulkeutuneesta, sisäänpäin rajatusta toimintatavasta, Halme ja Räsänen sanovat.

Toinen ajatus oli kymmenkertaistamisen periaate. Maakunnassa tuotettujen yhä pienempien ja pienempien tuotteiden arvonlisän pitäisi noudattaa sitä. Vesipullosta maksettava hinta on aivan eri kuin pieniin pipetteihin pakattu erikoisempi vedestä tehty tuote. Mitä pienempään kokoon ja erikoistuneempaan tuotteeseen mennään, sitä kovemmaksi hinta kasvaa.

Pohdittiin sitä, että kilpailukykyistä teollisuuspolitiikkaa tulisi saada aikaan rakennemuutosmaakuntaan, siksi pitäisi osallistua kilpailukykyä tukeviin EU-hankkeisiin ja kansainvälisiin verkostoihin. Korkeakoulujen fuusiolla puolestaan voitaisiin ottaa maakunnallista johtajuutta maailmalla.

Yhteiskunnasta ja sen voimavaroista

Tulevaisuuden ennustaminen on toki vaikeaa, sillä ajoilla ja asioilla on taipumus muuttua. On pitkiä ennustettavia trendejä, mutta myös odottamattomia tapahtumia, jotka kääntävät yhteiskunnan ja historian kulun. Tarvitaan muutosten ja pysyvyyden kombinaatiota.

- Tarvitaan jatkuvien päätösten ja tekojen sarjaa. Tarvitaan kasvua, joka jatkuu muutoksista huolimatta. Tällöin saadaan suunta, joka vie meitä eteenpäin, muuttuvassa maailmassa, Esa Halme toteaa.

Vuonna 2040 yli puolet työllisistä saattaa olla ammateissa, joita ei ole vielä tänä päivänä.

- Kenties elämme yhteiskunnassa, jossa alkutuotanto on enää 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Olemme siirtyneet yhä pienempien tavaroiden tuotantoon ja liikkumisen kulut ovat pienempiä.

- Parinkymmenen vuoden kuluttua olemme siirtyneet ”kulutushärpäkemaailmaan”, jonka arvonlisä on muussa kun raudassa. Luulen että Euroopan mittakaavassa Pirkanmaalla voi hyvinkin olla mahdollisuuksia toimia ja ottaa kärkeä näillä aloilla, Halme sanoo.

Perinteinen tuotanto kaivinkoneineen, betonimyllyineen ja kivenlouhintoineen ei silti katoa mihinkään.

Petri Räsänen jatkaa, että uusi Pirkanmaa on ottanut piirteitä tiiviimmistä kaupunkimaisista ympäristöistä. Kaupungit ovat muotoutuneet satelliittirakenteiden mukaan. On kehittynyt tapa luoda arvonlisää liikkeessä.

Uusista tavoista toimia, etenkin alustoista

Parhaillaan luodaan innovaatioalustojen maailmoja, uudenlaisen yhteistyön prosesseja.

Räsänen toteaa, että suomalaisen teollisuuden ja liike-elämän haasteena on kytkeytyä globaaleihin alustatalouden ilmiöihin. - Nyt tulee pörrätä tarpeeksi hyvillä alueilla. Ei saa etsiä liian vaatimattomia kumppaneita.

- Nokian tarinasta on syntynyt isolla mittakaavalla oppia, joka kantaa tulevaan. Pirkanmaan osalta ratkaisevia seikkoja ovat kytkeytyvyys ja saavutettavuus: miten tulevaisuudessa tieto- ja ammattitaito kulkeutuvat. On tärkeää pysyä viivalla, saada infrastruktuuri ja palvelut kuntoon, Räsänen sanoo.

Kaikkeen tulevaisuudessa tehtävään liittyy epävarmuus. Sen vuoksi täytyy olla arvoja ja tahtoa sietää muuttuvia ympäristöjä, Halme lisää.

Korkeakoulujen kehitysprosessin ytimessä on, että korkein tuottavuus kytketään tekniseen osaamiseen.

- Vuonna 2040 puheissa ovat jo Tampere4 tai Tampere5. Ne tulevat aikanaan, jos nyt onnistutaan. Jatkossa etsitään yritysten, valtion ja yhteisen tuotekehitysrakenteen kautta tulevaa roolia, Räsänen ja Halme toteavat.

Teksti ja kuva: Kirsti Kivilinna
Artikkelin pääkuva: Suomi 100